Köysi kiristyy Astrid Thorsin kaulalla

Suomessa yritettiin Ruotsista adoptoitua vanhanaikaista. Suomi yritettiin sysätä itseään ruokkivan monikulttuurisuuden pyörteeseen turvapaikkapolitiikan äkillisellä löysentämisellä, eli maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (rkp) muotoilemalla uudella ulkomaalaislailla. Laki on yksiselitteisesti kelvoton. Se herättää epäilyksiä jo hallituksen sisälläkin. Keskustapuolueen eliitti empii yhä, mutta on väkisinkin heräämässä kentän paineeseen. Laiva on karilla ja Vanhasen luotsintaidot on nyt nähty. Keskustan ovi käy Thorsin lain vuoksi kiihtyvään tahtiin, ja suunta on perussuomalaisiin.

Suomen johtavat monikultturistit, kuten vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, valtakunnansyyttäjä Mika Illman, oikeusministeri Tuija Brax, presidentti Tarja Halonen ja tämän mahtikäskyllä sisäministeriön kansliapäälliköksi juntattu Ritva Viljanen yrittivät kyllä parhaansa, mutta epäonnistuivat. Ei auttanut, vaikka he lobbasivat jo menestyksekkäästi läpi julkisella sektorilla ja mediassa orwell-tyyppiseen "ilmianna toisinajattelija rasisti" – järjestelmän. Se toimi aikansa loistavasti.

Maalaisjärjellä varustettu enemmistö kokoomuslaisista ja keskustalaisista tyytyi nurisemaan kotisohvillaan, kun heidän korruptoituneet puoluejohtajansa vakuuttelivat, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta kuin kala vettä, ja että tarvitaan myös vähintäänkin kymmeniätuhansia islamilaisia turvapaikanhakijoita maahanmuuttajia, jotta tulisimme aidosti kilpailukykyisiksi ja kansainvälisiksi. Perusteluksi pötypuheille saattoi riittää vaikkapa ex-meppi Pia-Noora Kaupin (kok) julkinen valittelu siitä, että Helsingissä saattaa yhä paikoitellen voida kulkea ihan korttelitolkulla näkemättä ainuttakaan tummaihoista ihmistä.

Mutta ne ajat ovat nyt menneet. Nyt Pihtiputaan mummokin tajuaa, ettei suurin osa turvapaikanhakijoista ole Suomessa sodan tai hädän takia, vaan onkimassa onnea suoraan suomalaisen veronmaksajan kukkarosta. Jos Irakissa, Somaliassa ja Afganistanissa olisi oikeasti niin vaikeaa kuin turvapaikanhakijat ja monikultturistit puheissaan runoilevat, ei Suomesta turvapaikan saanut ensimmäisenä tekonaan matkustaisi lomalle noihin "vaarallisiin" maihin.

Oikean sodan ja hädän kokeneena Pihtiputaan mummo on nähnyt monikultturistien propagandan läpi koko ajan, mutta nyt hän uskaltaa sanoa sen myös ääneen - ja mikä parasta: nyt on vaihtoehto ketä äänestää. Kaikkialla Suomessa.

Helsingin valtuustoon 3000 äänen voimin valittu Jussi Halla-aho (sit./ps) on ollut avainasemassa keskustelun herättäjänä. Ilman häntä ja hänen Scripta-blogiaan Suomessa olisi herätty keskusteluun ehkä liian myöhään. Heräämisestä lankeaa suurkiitos myös Suomen Sisulle ja eduskuntapuolueista perussuomalaisille, jotka yksin ja yhdessä paljastivat verkkosivuillaan mistä monikultturismissa oikeasti on kyse. Kansa kiittää nyt näitä tahoja äänestämällä kiihtyvää tahtia perussuomalaisia - gallupeissa puolueen kannatus nousee vähintäänkin yhdellä prosenttiyksiköllä joka kuukausi. Perussuomalaisten menestyksen takana on pitkälle maahanmuuttokriittisyys, eikä siinä ole mitään häpeämistä. Päinvastoin.

Suomesta oltiin tekemässä sammutetuin lyhdyin Ruotsin kaltaista ”onnelaa”, jossa jo kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä maahanmuuttajataustaisia on enemmän kuin ruotsalaistaustaisia.

Jokainen Ruotsia tunteva tietää, ettei ruotsalainen monikulttuurisuus ole virallisesta liturgiasta huolimatta menestystarina kenellekään muille kuin onnenonkijoille. Jokainen ruotsalaisissa siirtolaisslummeissa vieraillut tietää mistä on kyse: Ruotsi on uppoava laiva ja hiipuva yhteiskunta. Ja Suomesta katsottuna valitettavan matalan rajan takana. Nyt Ruotsi haluaa kipata ei-toivotun siirtolaisaineksen Suomeen.

Kun Astrid Thors tuo näinä päivinä ehdotuksensa uudeksi ulkomaalaislaiksi käsittelyyn, kannattaa kaikkien Suomen etua ajavien puolueiden hylätä laki yksiselitteisesti. Kaikki hallituksessa tietävät Thorsin lain lukuisat porsaanreiät ankkurilapsineen ja perheenyhdistämisineen, joten kukaan ei voi vedota tiedon puutteeseen. Nyt on aika sanoa ei kiitos - nej tack.

Tulevat sukupolvet eivät tule antamaan anteeksi nyt tehtyjä virheitä. Tämä kannattaa muistaa, ja kertoa myös suoraan omalle kansanedustajalle. Nyt on aika toimia. Nyt on se yhdestoista hetki.