tag:blogger.com,1999:blog-6769908372365214361.post15556725445939556..comments2023-07-01T12:26:01.822+03:00Comments on Suomalian Sanomat: Tositapahtumiin perustuva novelliMikko Ellilähttp://www.blogger.com/profile/17136063886292303634noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-6769908372365214361.post-49003223986364582092009-05-13T16:22:00.000+03:002009-05-13T16:22:00.000+03:00Tässä nimimerkin aaster Cityn keskustelupalstalle ...Tässä nimimerkin aaster Cityn keskustelupalstalle postaama (en tiedä onko omaa käsialaansa, mutta eipä ole silmiin osunut muuallakaan), ei ihan niin tositapahtumiin perustuva novelli:<br /><br /><I>Kerrataan. Vaihteeksi tarinan avulla. Kuvittele Lasse Pöystin ääni:<br /><br />Olipa kerran kerrostalo, jossa oli kaksi porrasta, A-porras ja B-porras. A-portaassa asui sydämellinen Miettisten pariskunta. B-portaassa asui vierasmaalainen suurperhe, jonka nimeä emme edes yritä kirjoittaa.<br />Muukalaiset olivat ulkonäöltä vähän erilaisia kuin me. Heillä päin nimittäin miehillä kasvoi kyrpä keskellä naamaa siinä missä meillä on nenä, ja nenä jalkovälissä siellä missä meillä on kyrpä. Heidän naisväestään on vaikea mennä sanomaan, koska he ovat niin salaperäisiä, ettei heidän kasvojaankaan ei juuri ole päästy näkemään, mutta eiköhän vastaavanlainen paikkojen vaihtuminen meillä totuttuun verrattuna koskenut naisiakin.<br /><br />Vierailla oli yksi tapa, joka naapureita ärsytti: he eivät käyttäneet vessaa, vaan kusivat suoraan olohuoneen lattialle. Siitä se oli torvesta keskeltä naamaa telkkaria katsoessa hyvä lorottaa mihinkään nousematta. Eikä sen uskottu heitä mitenkään haittaavan, siihenhän se kuivui, ja kun nenä oli joka tapauksessa housujen suojassa, ei hajukaan kai vaivannut.<br /><br />Naapureita kumminkin porraskäytävään leijaileva kusen haju harmitti, ja kun he eivät asialle muuta voineet, niin puhuivat ainakin muukalaisista pahaa aina kun tilaisuus tuli, pihatalkoissa ja muissa sellaisissa yhteisissä tilaisuuksissa, joihin vierasmaalaiset eivät osallistuneet.<br /><br />Viereisessä rapussa asuva Miettisen ukko pahoitti moisista jutuista kovasti mielensä.<br />”On se väärin, että noin puhellaan ihmisistä pahoin,” hän mietti, ”vain sen tähden, että toisilla on kyrpä keskellä naamaa. Sama kai se nyt on, missä se on.”<br /><br />Niin paljon asia häntä askarrutti, että hän otti sen muorinsa kanssakin puheeksi, ja samaa mieltä oli muorikin. Miettiset olivat nähkääs kovin sydämellistä väkeä.<br />”Sama se on,” sanoi muorikin, ”kunhan on kyrpä, niin ei sillä väliä, missä se on.”<br /><br />Kerran Miettisen ukko päätti sitten käydä B-portaan vierasmaalaisen suurperheen luona kylässä.<br /><br />Onpas iso asunto, Miettisen ukko pani merkille heti ensimmäiseksi, mutta muistutti sitten itseään, että totta kai, onhan muukalaisilla monta lasta.<br /><br />No, muukalaiset olivat kyllä mahdottoman ystävällisiä, ja vierailu olikin muuten täysin onnistunut, mutta yksi asia Miettisen ukonkin oli pakko hiljaisessa mielessään myöntää, nimittäin että kyllä se kusi haisi siellä pahasti.<br /><br />Vähän kävi lapsia sääliksi, mutta ei Miettisen ukko sitä oikein puheeksikaan kehdannut ottaa, vaan arveli, että eivät kai ne siitä niin kärsineet, kun olivat tottuneet, ja kun niillä oli ne nenätkin siellä housuissa, mihin eivät ulkopuoliset hajut kai niin äkkiä tunkeutuneet.<br />Sitä suurempi olikin sitten hänen ällistyksensä, kun tuli jossakin vaiheessa puheeksi, että kuinka vierasmaalaiset noin yleensä olostaan tuumivat.<br /><br />Perheenisä kertoi, että lapset eivät viihtyneet.<br />”Ai, ai,” Miettisen ukko otti osaa, ”Mikäs lapsia vaivaa?”<br />”No, täällähän haisee kusi,” suurperheen isä selitti, ja Miettisen ukko siinä myönteli, että ”Niinpäs tosiaan haiseekin, nyt kun tuli puheeksi”.<br />Isä siitä esittelemään lapsiaan. Siinä oli Jussufia, Abdullahia, Sulawayeenia, Hasimia ja vaikka ketä. Jokaiselle Miettisen ukko sanoi ystävällisesti kädestä päivää.<br />”Ja kaikkein nuorin on Abu,” isä selitti.<br /><br />Miettisen ukko sanoi, että voisi tuon kaikista nuorimman vaikka ottaa vähäksi aikaa luoksensa asumaankin, jos asiat kerran olivat huonolla tolalla.<br />”Eikös teillä sitten kusi haise,” perheenisä kysyi.<br />”Ei haise,” vakuutti Miettisen ukko, ja totta se olikin.<br /><br />Ja niin Abu muutti Miettisten luokse asumaan. Ensimmäisenä iltana Abu kusi Miettisten olohuoneen lattialle. Miettisen ukko ei siitä menettänyt malttiaan, vaan otti rievun, pesi ja kuivasi lattian ja neuvoi Abua, ettei tee noin enää. Miettisen ukko näytti Abulle vessan ja selitti miten sitä käytetään. Hyvillä mielin Miettisen ukko meni nukkumaan ja ajatteli, että tästä se lähtee.<br /><br />”Minä opetan ensin Abun käyttämään vessaa,” hän ajatteli. ”Ja sitten hän huomaa miten mukavaa on kun kusi ei haise. Loppujen lopuksi hänelle kumminkin tulee ikävä ja hän haluaa mennä takaisin kotiinsa. Siinä vaiheessa hän on jo ehkä vähän isompi. Sitten hän opettaa kotiväkensäkin käyttämään vessaa, ja kaikki on hyvin.”<br />Niin ajatellen Miettisen ukko nukahti ja näki mukavia unia koko yön.<br /><br />Seuraavana iltana Abu kusi taas olohuoneen lattialle. Nyt meinasi Miettisen ukonkin sisällä jo vähän kuohahtaa, mutta hän peitti tunteensa, ja selitti Abulle rauhallisesti, mutta tiukasti, että lattialle ei tässä asunnossa kusta, perusteli syyt ja teki täysin selväksi, että tästä asiasta ei tingitä. Sitten hän tarttui taas rättiin ja pesi ja kuivasi olohuoneen lattian.<br /><br />Seuraavana päivänä ovikello soi. Oven takana oli Abun isä. ”Sinä olet kieltänyt Abua kusemasta lattialle, huoran poika,” isä karjui. ” Meidän profeettamme on määrännyt, että meidän on kustava lattialle!”<br />Päivällispöydässä Miettisen muorikin ripitti ukkoaan: ”Etkö edes ymmärrä, että se on ihan sama kuin sinua taas juuri käskettäisiin kusemaan olohuoneen lattialle! Meillä on omat tapamme, heillä taas omansa. Meidän pitää pystyä asumaan samassa asunnossa, vaikka säilytämmekin kaikki omat tapamme.”<br /><br />Miettisen ukolla oli suoraan sanottuna jo käynyt mielessä, että vie Abun takaisin sinne, mistä oli hänet saanutkin, mutta järkeähän muori puhui. ”Kuka minä olen sanomaan, että meidän tapamme ovat parempia,” hän myönsi itsekseen. ”En kukaan.”<br /><br />Ja niin Miettisen ukko, Abu ja Miettisen muori asuivat kolmistaan monta monta vuotta, ja Abu kusi lattialle oman kansansa tapoja noudattaen. Miettisen ukko ja muori rätti kädessä puunasivat lattiaa aina kun Abu oli ollut tarpeillaan. Silloin tällöin Miettisen ukko vähän kyseli, oliko Abulla koti-ikävä.<br /><br />Oli, Abu sanoi, mutta ei hän silti kotiinsa palannut. Vähän asunnossa rupesi vuosien kuluessa kusi haisemaan, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin B-portaan suurperheen asunnossa. ”Parempi Abun on täällä vain asustella edelleen,” Miettisen ukko ja Miettisen muori usein tuumivat keskenään, hyvänahkaisia kun olivat: ”Haisee se kusi vähän täälläkin, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin siellä. Parempi on Abun täällä kasvaa.”<br /><br />Ja niin Abu kasvoi, ja kusi vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Ja Miettisen ukko ja Miettisen muori tulivat vanhoiksi, eivätkä jaksaneet enää siivota yhtä paljon kuin ennen, ja kusi haisi Miettisten asunnossa enemmän ja enemmän. Sitten Miettisen ukko kuoli, ja Miettisen muori ei jaksanut iältään siivota enää ollenkaan.<br /><br />Oikein vanhoilla päivillään Miettisen muori vietti paljon aika kerrostalon pihamaalla, koska sisällä asunnossa ei oikein hajun takia viitsinyt olla, jos ei kylmyys pakottanut. Siellä hän usein puheli toisten eukkojen kanssa siitä, miten asenteet talossa olivat vuosien varrella parantuneet.<br /><br />”Silloin ennen sitä väitettiin, että se kusen haju oli niiden vierasmaalaisten syytä,” Miettisen muori jaksoi päivitellä, ”mutta ihan samalla tavalla se kusi haisee meilläkin.”<br /><br />Ja järkeähän Miettisen muori puhui, kuten aina, kyllä sen jo kaikki semmoisetkin myönsivät, jotka olivat ennen puhuneet ulkomaalaisista pahaa. Ihan samalla tavalla se kusi haisi Miettisillä kuin ulkomaalaisillakin. Ei se kusen haju siitä johtunut, missä kyrpä kenelläkin sattui olemaan, jalkovälissä vai keskellä naamaa.<br /><br />Sen pituinen se.<br /><br />Tarinan opetus: Ihmiset tekevät kotinsa itsensä näköiseksi.<br />Toinen opetus: Ihmiset, joilla on vahva epärasistinen ennakkoasenne, eivät opi kokemuksesta.</I>.Tupla-Jhttps://www.blogger.com/profile/06281595294934422293noreply@blogger.com